PattU blogstory-series 2020: henkilökuvassa Antti Mäkelä

24 maaliskuun, 2020

Aiemmin alkuvuodesta Pattijoen Urheilijat järjesti somekanavissaan kannattajilleen äänestyksen; ketkä viisi PattU-pelaajaa ansaitsivat tulla kuulluksi kattavan henkilökuvan muodossa? Kannattajat valitsivat viiden kärkeen Topi Kososen, Sami Haapakosken, Timo Kallion, Juuso Keski-Koukkarin ja Jari Törmäsen. Vallitsevan koronaviruspandemian nojalla sarjaa kuitenkin jatketaan ja tällä kertaa henkilökuvassa 2. pelinjohtaja Antti Mäkelä.

Antti Mäkelä

Twitterin puolella herrat Santeri Haipus, Janne Anttila sekä Eino Martimo antoivat niin paljon allekirjoittaneelle painetta, että taivuin kuin taivuinkin jatkamaan PattU blogstory-seriesiä ainakin yhden tarinan verran. Pitkään jo ehdin odottaa savun hälventyvän valmiin viiden henkilökuvan jälkeen, mutta paineistus jatkui jatkumistaan – aivan kuin minulle olisi lyöty jatkuvasti painepalloa linjaan!

Viimeisimpänä tapahtumana minulle osoitettiin vielä yhden kerran suora pyyntö toteuttaa Pattijoen Urheilijoiden seuraikonista ja nykyisestä kakkospelinjohtajasta Antti ”Andy/Ändy/Ädny” Mäkelästä oma henkilökuva. En pahastunut lopulta toiveesta ollenkaan, sillä mielsin herran yhdeksi PattU:n pitkäaikaisista luottosotureista. Samalla hän oli henkilö, joka tänäkin päivänä vaikutti vahvasti PattU:n toimintaan ja tulevaisuuteen.

Muistellessani Ädnyn edesottamuksia pelaajana PattU:n paidassa, mieleeni nousi muistot hymyilevästä ja vikkeläjalkaisesta etenijäjokerista. Luulen Andyn olleen pelaajauransa aikaisille pelinjohtajilleen äärimmäisen tärkeä palanen, sillä hänen pelilliset ominaisuudet tukivat jokaisen kauden joukkueen menestysmahdollisuuksia. Kaiken kukkuraksi seura sai mainoskasvoiksi Ädnyn iloiset kasvot ja yleisö pääsi ihailemaan tätä valoisaa personaa.

Henkilökuvaa varten sain kiinni Ädnyn kotoaan Raahen Kaupunginmetsästä. Heti puhelun alkuun hän ilmoitti juuri repineensä keittiön laatat irti lattiasta. Remppatöiden lisäksi Ädny teki päivätöitä raahelaisessa In Net Oy:ssa. Yrityksen tuotteena on suunterveydenhuollon järjestelmä Winhit, ja sen parissa Ädny päivät koodasi. Kooditaito sekä neljästä kasiin rajoittuva rakkaus tietokoneisiin oli aikanaan hommattu Raahen tekulta. Muuten nykyistä elämää värittävät vaimo Katri sekä lapset Viivi, Vappu ja Ville. Mahtuipa mestaruuskesänä 2008 rakennettuun kotiin myös pieni koira.

”En ole tietokonenörtti eikä minusta sellaista saa, vaikka koodia kirjoittelen päivät. Olen siis pelkkä nörtti.”

Antinkankaan koulun kentältä kaikki alkoi

Antti Mäkelä aloitti pesäpallon noin 6-7 vuoden iässä kesällä -84 tai -85 riippuen muistelijasta. Jussi Meriläinen hääräsi silloin Raahen Vesan taustajoukoissa ja isänsä kautta Anttikin innostui lajiin. Jo samana kesänä Antti ja muut RaVe:laiset matkustivat leirille Kiteelle. Raahen Vesan masinoimassa Hiacessa istui Ädnyn lisäksi muukin kultainen -78 syntyneiden sukupolvi.

Hiacessa istuneiden leiriläisten otsaa koristivat hienot hikipannat, jonka lahjoittajaa ei tässä yhteydessä muistettu. Mustissa pannoissa oli kirjoitettu ruskealla värillä ”Wanha Raahe ei ruostu”. Pelaajat asensivat hikipannat jo koulun pihalla päähän eikä niitä laskettu kaulalle koko leirin aikana. C-junnu iässä Raahen Vesa ja Pattijoen Urheilijat yhdistivät voimansa ja pelaaminen keskitettiin Pattijoelle. Pesäpallon lisäksi Ädny sirklasi talvisin Vesan paidassa jääkiekkoa. Kahden lajin vaihtelu oli luontevaa aina kesäisin ja syksyisin ja molemmat lajit mahtuivat hyvin harrastuksiin.

”C-junnuissa alkoi ravaaminen Rännärille. PV:llä sinne kuljettiin, vaikka yleensä toki pyörälläkin. Meillä oli tapana ajella Markus Jussin kanssa samaa matkaa ja pyöräilimme kyllä ympäri vuoden mihin ikinä mentiinkin.”

Ensimmäiset kunnon muistot Ädnyn juniorivuosilta sijoittuivat junioripolun myöhempään päähän eli A-juniori ikään ja kesään 1996. Pattijoen Urheilijat saavuttivat samassa yhteydessä historian ensimmäisen nousun A-poikien Superpesikseen. Myös edustus nousi Superpesikseen samaisena kesänä. Mukana joukkueessa pelasivat -77 ja -79 välisen ikäluokan pelaajia, joista itse ainakin tunnistin nimet Mika Kallio, Pertti Mäkelä ja Teemu Lohtander. Lisäksi Ädny luetteli joukkueeseen kuuluneen Marko Rasinkankaan, Tuomo Palmun, Jani Rönkön, Sami Pyhäluodon, Janne Ylilehdon, Tero Suomelan sekä monen muun nimeltä mainitsemattoman.

”Se nousu oli ihan mahtava. Muistan sen ratkaisuottelun, kun Imatra kävi täällä Pattijoella ensin ja se voitettiin. Keräsen Esko oli meillä joukkueenjohtajana ja hän oli hoitanut kaikki asiat aivan viimesen päälle minttiin. Ensin olimme Mikkelissä yötä ennen ratkaisuottelua ja meillä taisi olla mukana muutama kannattajakin. Jukan Ismo löi tuossa iltamyöhään venyneessä ottelussa ratkaisujuoksun ja siitä alkoi hillitön nousukarkelo!

Ädny muistelee -96 kauden joukkueen olleen täynnä mahtavia kavereita. Joukkueen saavuttua takaisin Raaheen, he juhlivat nousua kuin maailmanmestaruutta. Kadulla olijat ja paikalliset kyllä tunnistivat liiveihin sonnustautuneet nousijat. Tuosta Imatran atkaisuottelusta Ädnylle on jäänyt myös mieleen ottelutallenne. Tallenteessa kuuluu hyvin, kun katsomossa istunut Osmo Heikki totesi puhelimeen ”Täällä on niin pimiä, että tämä peli pitäisi keskeyttää”. Peliä ei onneksi keskeytetty ja osittain tuonkin muiston kruunaamana vuoden -96 joukkue pitää kokoontumisia vielä tänäkin päivänä.

Hyppy edustuksen matkaan

Juniorivuosien jälkeen Ädny alkoi kolkutella edustuksen portteja. Armeijan sotkettua kuitenkin pelisuunnitelmat, kutsu edustusrinkiin ansaittiin vasta lopulta kesällä 1999. Ädnyn avut olivat eritoten ulkopelissä ja mies vakiinnuttikin paikkansa Pattijoen kivikovan rosterin kolmosvahtina. Sisällä hän omien sanojensa mukaan keskittyi enempi kopinnostoon, mutta vahvana ulkopeliosaajana Ädny oli hyvin tyytyväinen rooliinsa. Joukkueen ollessa kivikova muutenkin, paikka oman kylän edustuksen mukana ei ollut missään nimessä itsestäänselvyys.

Ädny on myöhemmin muistellut Timo ”Lepa” Lemposen kanssa monesti sen aikaisen joukkueen väriläiskiä. Edustuksessa pelasi persoonia isolla P:llä ja itsekin pikkupoikana muistan muutaman kerran viettäneeni aikaa kakkospuolen alakatsomossa niitä länkytyksiä kuunnellen. Antti Vihtkari, Santeri Haipus, Antti Tokkari, Pasi Pohjola ja Marko Rasinkangas pitivät huolen siis siitä, että niin pelaajilla itsellään kuin yleisölle ei ollut taatusti tylsää. Jos joku muu erehtyi jonkun sanan huutamaan pelaajille, niin saattoivat pelaajat antaa muitta mutkitta takaisin.

”Vietimme paljon aikaa tuolloin Vihtkarin ja Killin kanssa. Kankaanpään Teijo ja Antti Tokkari pelasivat pesäpallon ohella golffia Siikajoella ja heidän mukana myös kuljin. Ja Murasen Samin, Härkinin Mikan sekä Arto ”Mankka” Malisen kanssa napsuteltiin minigolffia tuossa kaupungin kyljessä. Joukkueen Muhoksen pojat kulkivat sieltä käsin treeneissä ja peleissä, mutta pitkän matkan pelaajat asuivat silloin Kummatissa. Erittäin mukavia muistoja nuo vuodet!”

2000-luvun alussa Pattijoella oli oletusarvo, että pudotuspelit kutsuivat kaudesta toiseen. Osmo Heikin vetäessä koko seuran rekeä nokkamiehenä, joukkue pysyi kilpailukykyisenä. Ädny on vuosienkin jälkeen muistanut olla kiitollinen Osmo Heikille monesta asiasta. Samoihin aikoihin ottelut Oulun Lippoa sekä Sotkamon Jymyä vastaan toivat sopivasti tunnetta silloiseen elämään. Vuosikymmenen aikana Sotkamoa vastaan pelattiin monet finaalit, joista ensimmäinen vuonna 2002 ja yksi niistä alla videona.

Räpylä naulaan

Kauden 2006 jälkeen Ädnyn polte pesäpalloa kohtaan alkoi hiipumaan. Pitkät päivät työtä ja pesäpalloa yhdistäen veivät voimavaroja. Paras muistutus tuli aina silloin, kun aamuviideltä joukkue saapui Kiteeltä ja sen jälkeen piti vielä mennä töihin. Päätös lopettamisesta alkoi muhia ja konkretisoitui finaalien 2006 jälkeen.

Lopettamisen jälkeen iski kuitenkin tyhjiö. Monen sattuman sumana Antti ”Ädny” Mäkelä nähtiin vielä kaikkien iloksi PattU-paidassa. Pattijoelle saapunut Sami Sirviö houkutteli miehen takaisin pelikentille jo seuraavana kesänä. Mies siis kirmasi jokerina vielä yhden kesän ajan. Samalla kesälle muistuukin mieleen yksi mukava muisto Nurmosta, missä Ädny ratkaisi PattU:n ja Nurmon välisen ottelun.

”Olin tuossa pelissä jokerina ja meillä jatkui ajotilanne. Sirviön Sami otti yllättäen minut lyömään ja moni katsojistakin jo ajatteli, että mitä vettiä se laittaa tuon puikkoihin. Sattui sitten onneksi lähtemään unelmalyönti kakkosjatkeelle ja ottelu ratkesi siinä. Ensimmäinen kommentti tuli sitten heti vierestä Nurmon lukkarilta Tokkarilta; tun kääpiö. Se oli sellainen ystävällinen kommentti, mihin olin tottunut jo samassa joukkueessa hänen kanssaan pelatessa.”

Pesäpallon lopettamisen jälkeen kaudella 2008 Ädny keskittyi oman ja nykyisen kodin rakentamiseen. Finaaleiden ollessa käynnissä ja Ädnyn vasaroidessa taloaan, hän lähti rakennustyömaalta katsomaan ottelua kämpille. Voitetun mestaruuden jälkeen hän muistaa vaimo Katrin pyytäneen häntä mukaan lähtemään katsomaan tuoreiden mestareiden saapumista Leipurinkeitaalle. Voitettu mestaruus oli koko Keltamustan yhteisön yhteinen ja se hetki teki myös Ädnyyn syvän vaikutuksen. Olo oli onnellinen kaikkien voittaneiden puolesta ja onnitteluhaleja oli mukava jakaa entisille joukkuekavereille.

Elämän jatkuttua, Ädny vietti aikaansa täysin pesäpalloa pelaamattta eikä muutenkaan ollut toiminnassa enää mukana. Jossain vaiheessa hän ja moni muu PattU-legenda kuitenkin jälleen nähtiin monien yllätykseksi MiiluAreenalla. Moni pitkän ajan seuraikoineista puki PattU:n Suomensarjajoukkueen pelipaidan ylleen ja sitä kautta pesäpallo tuli takaisin Ädnynkin elämään – harrastuksena muiden joukossa. Laji ei kuitenkaan ollut enää niin vakavaa ja pelejä pelattiin rennolla otteella lajista nauttien.

Kakkospelinjohtaksi Jussin rinnalle

Viimeisenä ja mittavan PattU-uran pääteasemana toistaiseksi on ollut PattU:n valmennusjohdossa toimiminen Pattijoen Urheilijoiden edustuksen mukana. Ennen nykyistä pestiä ja kakkospelinjohtajaksi ryhtymistä, Mäkelä haaveili kesistä ilman pesäpalloa. Kun vanhin tyttö halusi kuitenkin lajia harrastaa, Ädnyä alkoi näkyä taas totuttuun tapaan kentän laidalla. Mäkelän Teron ja Majavan Matin hoitaessa tyttöjen joukkueen valmennusvastuun, Ädny teki muita auttavia töitä juniorijoukkueessa.

”Ei mennyt sitten kauaa, kun Haapakosken Jussi soitti ja kysyi kakkospelinjohtajaksi. Ajattelin heti, että se siitä pesisvapaasta kesästä. Onneksi tulin lähteneeksi, sillä päätöstä ei ole tarvinut katua.”

Ädny tarttui innokkaasti Jussi Haapakosken esittämään haasteeseen. Kaksikko oli saanut ensi makua toisistaan jo peliuran aikana, sillä he olivat olleet samaan aikaan Ylivieskan Kuulassa kaudella -98. Jussi myös nosteli Tokkarin tuuraajana muutamissa peleissä PattU:n paidassa, ja onhan noista hetkistä myös jotain lehtikuviakin. Antin äidin lehtiarkistosta tarkkasilmäisimmät voivat huomata Jussin syöttävän ja Ädnyn olevan ykkösvahtina samassa ottelussa.

Nykymenoa joukkueen matkassa Ädny luonnehtii erilaiseksi kuin omalla peliurallaan. Laji on muuttunut paljon ja kehittynyt esimerkiksi treenipäiväkirjojen ja erilaisen tekniikan kautta. Yhteistyö Jussin kanssa on ollut myös sikäli helppoa, että kaksikko allekirjoitti heti samat sävelet siitä miten touhua lähdettäisiin rakentamaan ja PattU:n tulevaisuutta varmistamaan. Valmennusjohdon roolit ovat selkeät, sillä Markus Tornberg hoitaa juoksu-ja fysiikkavalmennukset, Ädny lajiin kuuluvat treenit viikolla ja Jussi on päävastuussa sekä leiriviikonloppuina että kesän peleissä.

Kaiken tämän meidän ympäröimän koronaviruspandemian keskellä joukkueen talvi on ollut kuitenkin hyvä ja henki sitäkin parempi. Ädny haluaakin lopuksi jättää terveiset kaikille Keltamustille kannattajille siitä, että tämän hetken hyvästä pöhinästä ja mahdollisesta tulevasta pesiskesästä kannattaa meidän kaikkien nauttia!

Viimeisenä kysymyksenä Ädnyltä kysyttäköön – kenet ystävistä hän haluaisi viedä kevään korvilla heikoille jäille pilkille? Kuulemma Zannen ja Ilun.