PattU blogstory-series 2021: henkilökuvassa Jari Luoto

31 lokakuun, 2021

Jari Luoto on ehkä ikonisin, mutta samalla mysteerisin PattU-henkilö joka tuulisessa Raahessa tiedetään. Nykyään seuran johtokunnassa vaikuttava Lude tunnetaan kyllä pesäpallopiireissä ainakin pyöreistä silmälaseista, mutta uskaltaisin väittää liian monen olevan kuitenkin tietämätön kaikesta siitä mitä ”Lude” on ehtinyt raahelaisen huippupesäpallon eteen tekemään. Siksi on ilo olla nostamassa keskiöön miestä, joka keskittyy mielummin vain vitsailuun kun pitäisi osata myös itseään välillä kehua.

Jari Luoto

En alkuun muistanut koskaan jutelleeni Jari Luodon kanssa. Olin kuitenkin väärässä, sillä Lude muisti minun tulleeni jutulle Jyväskylässä 5-6 vuotta sitten PattU:n ollessa Hippoksella aamutreeneissä jollakin vieraspelireissulla. Tosin hänkään ei tuolloin tuntenut minua vaan bussissa oli kysynyt joltakin pelaajalta kuka tuo hoppari oli kenen kanssa hän juuri jutteli. Pikkupojasta saakka olin kuitenkin lukenut paikallislehdestä juttuja Ludesta ja olin hänet tuntevinaan; ensin PattU-pelaajana, sitten pelinjohtajana, vähintään mailamiehenä tai muuten vain jossakin tehtävässä joukkueen sisällä tai ulkopuolella.

Hyvä ystäväni Henri Ylikulju on myöhemmin tutustunut työnsä kautta Ludeen ja kehunut häntä vuolaasti. Heimon kertomat jutut eivät ole pelkästään liittyneet pesäpalloon, mutta niitä kuunnellessa kuumemittarini Luden blogstorya kohtaan on noussut tasaiseen tahtiin. Heimolta olin kuullut esimerkiksi tarinan siitä, kuinka nopeaa Lude pyöräili hävityn ottelun jälkeen kotiin. Tai että hänellä on erittäin hyvä huumorintaju ja hän on paljon muutakin kuin pelkästään pesäpallosta tietävä silmälasipäinen raahelainen. Osaa soittaa rumpuja ja tekee podcastia.

Samoin toinen legendaarinen Jari Raahesta eli Jari Törmänen muisteli aivan hiljattain, että silloin kun hän itse oli toiminut PattU:n pelinjohtajana niin hän oli soittanut eräänä 2000-luvun syksynä näihin aikoihin Ludelle ja kertonut, että meiltä puuttuu vielä joukkue. Kaksikko oli alkanut soittelemaan ympäriinsä Nikulan Markoille ja kumppaneille ja niin taas seuraavana kesänä pelattiin Raahessa Superpesistä. Törrön mukaan juuri Lude oli joskus lohkaissut, että jos Pattijoen Urheilijat pelaisivat NHL:ää niin ne olisi aikoja sitten siirretty Ouluun.

Ennen haastattelun sopimista olin siis riittävästi päässyt Luden sielunelämään kiinni. Viimeisin päivitys tapahtui Heimon (Henri Ylikulju), Luden (Jari Luoto) ja Väiskin (Antti Väätämöinen) 568Podcastin kautta. Viime viikkojen synkkien talous-uutisten keskellä halusin yhä vain enemmän jututtaa Ludea henkilökohtaisesti ja päästä mieheen käsiksi. En niinkään pelkästään hänen mittavaa uraa muistellen vaan ylipäätänsä kuulla mitä hän oli mieltä raahelaisesta huippupesäpallosta ja PattU:n tulevaisuudesta?

Saimme sovittua soittoajan sunnuntai-aamulle ja jäin autooni Vantaan Jumbon parkkihalliin tekemään haastattelua perheeni mennessä ostoskeskukseen. Lude vahvisti juuri tuon ajan passaavan, sillä he olivat vaimon kanssa menossa Ouluun. Vaimo sai luvan ajaa autoa tällä kertaa ja Lude keskittyisi ”kakan jauhantaan”.

Hullu vuosi 1968

Jari Luoto syntyi maailman melskeeseen Pattijoelle ja sen kunnan joen varteen eli Sipolantielle Pattijoen Kuuselan läheisyyteen. Lapsuus ja nuoruus kuluivat pitkälti urheillen ja liikkuen eikä sen ajan pattijokiset nuoret muuta oikeastaan tehneetkään. Asiaa ei helpottanut yhtään sekään, että Luden ikäluokkaan kuuluivat mm. Lemposen Timon ja Aholan Samin kaltaiset kaverit. Pesäpallo ei suinkaan ollut kaveriporukan ainoa harrastus, vaan harrastukseksi kävivät kaikki mitä Pattijoella oli tarjottavana.

Alkujaan näytti pitkään siltä, että Ludesta tulisi jääkiekkoilija. Hän pelasi ajan hengen mukaista kahvakiekkoa Teräs-kiekossa, mutta koska Luden pituudeksi jäi lopulta vain 170 senttimetriä, lätkähimo alkoi pituuskasvun mukana hiipumaan. Lopullinen totuus valkeni vastustajan puolustajan mailasta ja erään pakin käytöksestä nurkassa, sillä pakki nosti pienen Jarin seinälle mailaa apuna käyttäen ja silloin Luden jalat sananmukaisesti sätkyttelivät ilmassa. Myös Lemposen Timon isä Jussi oli huomannut joko Jarin pituuden tai pelitaidot ja kosiskellut tasaisesti, että mitäpä jos Jari keskittyisi vain pesäpalloon.

Jussi näki minussa pesäpalloilijan vikaa paljon ennen minua. Siihen aikaan pelasimme lätkää, pesistä, yleisurheilua ja hiihtoa. Myös pingis, lentopallo ja shakkikerhokin kävivät tutuiksi. Lemposen Timo ja Kotilan Heksi olivat oikeasti hyviä seiväshyppääjiä tuohon aikaan ja me hullut 1968 ikäluokan kaverit harrastimme kaikkea. Ikäluokkaan toki kuului laajemminkin muita ikäluokkia, mutta jos joku sattui jossakin pärjäämään niin todennäköisesti hän oli 1968 syntynyt. Monet merkittävät vuosiluvut ovat hukkuneet peliuran varrelta, mutta Lemposen Timo ne kaikki muistaisi oikeaksi. Hän onkin harmitellut, että miksei niitä kysytty koulussa, kun kerrankin olisi tiennyt monia vuosilukuja.

Luden keskityttyä pienen ruumiinsa kanssa pesäpalloon, Pattijoella oli täysi pesisbuumi käynnissä. Joukkue oli täysin oman kylän pojista koottu ja moni saattoikin ihmetellä miten on sattunut niin pieneen pitäjään syntymään niin monta hyvää pelimiestä. Hienot pelit poikivat tuloksia ja joukkue nousi portaita ylöspäin. Ykköspesiksen nousun jälkeen kausi aloitettiin kymmenellä tappiolla, mutta sen jälkeen ”KeltaMustat” voittivat loput pelit ja pääsivät karsimaan Superpesikseen Siilinjärveä vastaan. Nousu Superpesikseen ei kuitenkaan tapahtunut vielä tuolloin vaan seuraavan kauden päätteeksi 1993.

Pesäpallo on Raahessa mennyt aina buumeissa eri vuosikymmenillä, ja tuolloin meillä oli erittäin kova buumi. Pahkalan Jussi on joskus kertonut, että yleisökeskiarvo huiteli 1500 katsojan paikkeilla. Minä pelasin paljon kärkenä ja samoilla paikoilla kirmasi myös Partasen Juha ja Kotilan Heksi. Kun Superiin sitten päästiin niin meiltä uupui todella paljon taktista osaamista ja muuta pesäpallotietämystä mitä Superpesis sarjana vaati. Esimerkiksi pystymailalyöntiä ei kukaan ollut opettanut ja hetken siinä kesti, että alettiin osumaan Holttisen Jukan syöttämiin tolppiin vaakamailalla. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut kuinka ummikkoja me olimme koko seurana silloin Superpesiksessä. Ei linja-autokuljettajakaan osannut viedä meitä oikeille stadioneille.

Raahelaisen pesäpallon aallonharjalla

PattU:n matka Superissa tyssäsi pariin kauteen, mutta uusi nousu tapahtui syksyllä 1996. Sitä nousua Lude pitää henkilökohtaisesti erittäin kovana saavutuksena ja se tarina kestäisi vertailua laajemminkin pesäpallopiireissä ja pesäpallon historiassa. Kuten kunnon tuhkimotarinaan kuuluu, Pattijoelta oli lähtenyt ennen tuota kauta monia hyviä pelimiehiä muihin joukkueisiin, mutta jälleen kerran oman kylän pojat pystyivät nousemaan mm. Juha Karjaluodon häärätessä lautasen äärellä.

Pitkään siinä meni, että tuli sellainen varma oli raahelaisesta joukkueesta Superpesiksessä. Kolmen neljän kauden jälkeen alkoi vihdoin uskomaan, että täällä ollaan nyt pysyvästi. Esimerkiksi se ensimmäinen nousu 1993 tapahtui aivan liian nopeasti. Nyt kun miettii niin raahelaiset pelaajat ovat saaneet sitä Superpesiksen tasoista lajitietämystä ja taktista puolta kuin itsestään. Pitkät perinteet tuovat sen lähes automaattisesti.

Pelaajana Jari Luoto tunnettiin ulkopelin kautta. Sisäpelissä miestä rassasi mm. pystymailalyönnin puute sekä muutenkin omat kovat tavoitteet omaan sisäpeliin, jotka jäivät lopulta lunastamatta. Ulkopelissä Lude oli pallovarma ja pitääkin omaa pallovarmuutta parhaana osa-alueena. Monen asian lopputulemana Lude lopetti oman pelaajauransa kauteen 1997 Nalle Viljasen toimittua pelinjohtajana ensimmäistä kautta Raahessa. Timo Lemponen on ennättänyt moneen otteeseen Ludelle sanomaan, että mies lopetti liian aikaisin. Henkilökohtaisesti hän ei ole kuitenkaan osannut silloista lopettamispäätöstä katua.

Raahessa on satsattu aina paljon ulkopeliin ja esimerkiksi silloin toisen nousun jälkeen tiedettiin, että meidän materiaali ei riitä huippuja vastaan. Ulkopelillä pystyimme lyömään kampoihin kaikkia vastaan ja mm. Hannunniemen Timolle menee iso sulka sen ajan meidän ulkopelikuvoista. Siihen aikaan toki kaikki joukkueet kehittivät paljon ulkopelipuolta, mutta kyllä me olimme kovia poikia myös kehittelemään kaikenlaista.

Muihin töihin, mutta pesäpallo ei jäänyt

Pelaajauran jälkeen Lude pakkasi laukut ja muutti Kajaaniin opiskelemaan luokanopettajaksi. Pesäpalloa hän jatkoi KPK:n eli Kajaanin Pallokerhon riveissä A-poikien pelinjohtajana. Seura voitti tuolloin mm. pronssia A-pojissa Luden pitäessä viuhkaa. Mukavien Kajaani-vuosien jälkeen Lude palasi takaisin Pattijoelta ja sai paikan Harakkamäen koululta. Paluu myös Pattijoen Urheilijoiden seuratoimintaan tapahtui tipotellen.

Kaikkea muuta olen tainnut tehdä, mutta huoltaja en ole vielä ollut.

2000-luvun alussa Pattijoella oli huippujoukkue ja joukkue kolisteli jo mitaleita. Tämän jälkeen joukkue jälleen heikkeni ja Lude lähti mukaan pelinjohtajaksi kaudelle 2004. Viuhka ei kuitenkaan pysynyt kädessä loppuun saakka vaan hän jäi kesken kaiken pois. Pattijoki säilytti kuitenkin kokoajan paikkansa Superpesiksessä ja Lude itse huomasi viihtyvänsä paremmin valmentajana tai kakkospelinjohtajana. Omien sanojen mukaan se sopi paremmin hänen päälle.

Jos tähän väkisillä halutaan minulta kehuja niin valmentajuus ja kakkospelinjohtajan hommat ovat sopineet minulle parhaiten. Pääsen olemaan siinä taka-apuna pelaajille ja auttamaan muutenkin kaarella. Mailamiehenä tosin en halua olla ja siinä onkin monenlaisia variaatioita nykyseuroilla onko se kakkospj:n vai pelaajien tehtävä. Minulle se ei kyllä sovi.

Voitontahtoinen kaveri

Kova voittamisen halu on ajanut Jari Luotoa aina eteenpäin. Olipa kyseessä sitten urheilu tai sen valmentaminen. Heimon kertoma pyörätarina liittyikin Luden vahvaan voitontahtoon (lue häviämisen inhoamiseen), josta myös vaimo on jaksanut tasaisesti muistuttaa. Nykyään tosin voitontahto on iän myötä kariutunut, mutta omassa pojassa hän näkee paljon sitä samaa mitä nuoressa Jari Luodossa.

Kyllä se omaa elämää helpottaa kun ei tarvitse vihata häviötä enää niin paljoa. Vaimokin muistuttaa, että ethän sinä ollut edes pelaamassa ja silti ottaa noin koville. Toki onhan se voittaminen aina mukavampaa ja esimerkiksi vuonna 2008 meillä oli sellainen joukkue, ettei sillä edes pystynyt häviämään. Toki jatkosarjassa mekin otettiin jo tappioita alle, mutta sinä vuonna olin enemmän Sirviön Samin kanssa kuin oman vaimoni.

Kova voitontahto liittyi Luden mukaan myös omaan ikäluokkaan ja siihen aikaan. Keskinäinen kilpailu oli kovaa ja hommia tehtiin hampaat irvessä. Totta kai tänäkin päivänä voitontahto ajaa urheilijoita eteenpäin, mutta elämässä on Luden mukaan hyvä olla muutakin. Tai ainakin se helpottaa sitä, jos vähän pystyy omasta voitontahdosta päästämään irti. Kannattajan näkökulmasta ja tämän tekstin kirjoittajana Luden voitontahtoa kuitenkin on ihailtava ja melkeimpä vaalittava, sillä samalla se varmasti toimii yhtenä kimmokkeena siihen työhön, mitä Ludekin on Pattijoen Urheilijoiden eteen ehtinyt tekemään ja tulee vielä tekemään.

Vaikka on ollutkin seuralla vaikea syksy, Törrön kanssa just mietittiin, että kyllähän pesäpallon pelaaminen näin korkealla tasolla ja Raahessa on aina ollut hieman vaikeaa. Ei tämä syksy sinänsä ole mikään yllätys. Tai ainakin me tiedetään se, että buumit loppuu jossakin vaiheessa ja sitä työhanskaa tarvitaan uudestaan ja uudestaan käteen. Raahessa meillä ei ole oikein muuta tarjottavaa pelaajille kuin tämä pesäpallo, kun taas ennen pystyttiin tarjoamaan myös työpaikkoja heille. On hyvä, että nykypesäpalloilijat haluavat keskittyä pelkästään pesäpallon pelaamiseen ja pystyvät niin tekemään, mutta tämä aika haastaa meitä siinä suhteessa muihin seuroihin.

Pattijoen Urheilijoiden tulevaisuus

Vaikka Pesäpalloliitto ei ole vielä vahvistanut Pattijoen Urheilijoiden tulevaa Superpesislisenssiä, Luden mukaan siitä uskaltaa olla jo sataprosenttisen varma. Tämän syksyn vaikeiden aikojen keskellä hän kertoo iloinneensa siitä, kuinka ihmiset ovat saapuneet seuraa auttamaan. Luden lisäksi maailmasta löytyy monia muita, joille Pattijoen Urheilijat merkitsee paljon.

PattU:n johtokunta Lude mukaan lukien on viettänyt viime viikot paljon aikaa keskenään ja nyt kun pahin vaihe on ohitettu, kaikki haluavat tarkastella asioita jo pidemmälle tulevaisuuteen. On yleisesti tiedossa, että pesäpalloseuran suurin yksittäinen menoerä koostuu pelaajapalkkioista, kun taas varusteet ja muut Superpesiksen pelaamiseen vaadittavat menoerät ovat ns. kiinteitä summia. Tulopuolella yritysmyynti ja lipputulot määrittävät saatavan puolen.

Siinä määrin pesäpallo on aina riskibisnestä, että kalliilla joukkueella täytyy myös pystyä menestymään. Voisimmehan tässäkin jauhaa pelaajabudjeteista per kausi, mutta kyllä minä mielummin vien keskustelua pidempään tähtäimeen ja siihen, miten meidän kannattaisi Raahessa tämä juttu järjestää. Lähtökohtaisesti ulkopuoliset pelaajat ovat aina kalliimpia kuin omat ja silloin oman juniorituotannon kehittäminen on aivan avainasemassa. Siihen haluamme koko seurana tällä hetkellä paljon panostaa.

Vaikeiden aikojen keskellä Lude ei suostu pelkästään synkistelemään. Hän haluaa nostaa esiin omasta juniorituotannosta esimerkiksi sen, että Mäkelän Mikaelin ja Kontinahon Vertin kaltaiset pelaajat edustavat pitkästä aikaa sellaista vuosikertaa, mitä ei ole pitkään aikaan Raahessa nähty. Seuran puolelta halutaan myös satsata valmennukseen ja siitä Mykkäsen Janne ja Kaiston Tomi ovat olleet parhaita esimerkkejä. Pitkäjänteiselle tekemisellä uskotaan jälleen siihen, että seuran oma juniorituotanto saadaan jälleen kukoistukseen.

Joku ihan hiljattain mainitsi, että Pattijoen pienemmillä junnuilla on käsittämättömän kova valmennus. Siellä on Perat, Topit, Tirsat ja muut valmennushommissa omien lasten joukkueissa. Eli jos sieltä ei jossain vaiheessa tule edustukseen saakka pelimiehiä niin jo on ihme. Siksi onkin tärkeää luottaa vaan PattU:n omaan tekemiseen ja pitää ilmapiiri positiivisena. Me ainakin siihen johtokunnassa uskomme.

Avoimuutta kehiin

Yksittäisenä uutena juttuna Lude haluaa nostaa lopuksi muutamia pieneltä kuulostavia asioita, mutta sitäkin merkityksellisimpiä, joita johtokunnasta käsin seurassa on alettu tekemään. Luden kertomana Pattijoella on ollut havaittavissa jo pitkään vastakkainasettelua johtokunnan ja pelaajiston välillä ja pääosin se on johtunut avoimuuden puutteesta. Tulevalle talvelle johtokunta on ottanut asiakseen systemaattisesti tavata ja viestiä pelaajille eri asioista ja omalla esimerkillä halutaan vaalia avointa linjaa viestinnässä.

Samalla iloitsen paljon siitä, että uskallamme johtokunnan tasolla ajatella isosti ja jopa täysin uudella tavalla. Tämä hetki on oikein otollista sille. Meillä on välillä päässyt unohtumaan se, että niin johtokunnalla kuin pelaajilla on yksi ja sama tavoite ja yhdessä näitä asioita tehdään. Nyt keskitytään järkevään taloudenpitoon, maksetaan edelleenkin velkaa pois ja poistetaan kaikki yllätykset matkan varrelta. Avoimuus on nykyaikainen johtamistapa ja silloin kaikki seuran eteen työskentelevät pystyvät tekemään edistäviä ja oikeita asioita.

PattU:n Superpesismiesten leireillessä jo ensimmäistä kertaa tänä viikonloppuna, johtokunnassa strategiatyö ja kumppanuusmyynti ovat olleet keskiössä. Vaikka Lude tunnustaakin Suonvieren Timon olevan tällä hetkellä seuran tärkein mies kumppanuusmyyntiä ajatellen, jopa hän itse kertoo ”klousanneensa” yhden yrityskumppanuuden ensi kaudeksi. Nähtäväksi jää syntyykö vielä toista sopimusta, mutta Luden vaatimattomuuden tietäessäni en voi kun myhäillä miehen itsevarmuudesta. Toivottavasti saamme nauttia tämän pattijokisen pesisniilon edesottamuksista vielä pitkän aikaa. Eiköhän Lude vielä ehtinyt kerran minuakin toppuuttelemaan…