PattU blogstory-series 2021: henkilökuvassa Teemu Juntunen

29 heinäkuun, 2021

MiiluAreenan soralta palloja päivisin syövä Teemu Juntunen on monelle meistä mysteeri. Ensinnäkään mies ei ole paikallisia eli raahelaisia. Toisekseen ”Tenho” ei ole esillä sosiaalisessa mediassa ja mieluiten muutenkin vastaa yleiseen huutoon omilla jäätävillä peliesityksillä kuin vaikka yleisellä mouhkaamisella. Tänä kesänä ensimmäisen kerran kasvotusten Teemun kanssa juteltuani ajatus blogstorysta jäi kuitenkin kytemään. Mieshän oli varsinainen sanaseppo ja varmasti mukava haastateltava!

Teemu Juntunen

Kaudeksi 2017 Joensuusta Raaheen siirtynyt Teemu Juntunen on pelannut ”reissupelaajana” jo pidemmän pätkän PattU:n kopparina. Kopparipari Teemu Juntunen – Miikka Matikka muodostavat Superpesiksessä varsin kokeneen ja samalla PattU:n kannalta erittäin turvallisen kopparikaksikon. Heidän ulkopeliotteista PattU:n menestyminen tänä vuonna tuskin jää kiinni.

Kauden alkuennakoissa kyseistä koppariparia ei kuitenkaan muiden toimesta liiemmin kehuttu tai haukuttu. Uskallan kuitenkin sen viimeistään tänä kesänä todeta, että PattU:n takalinjoilla on yksi sarjan varmimmista kopparipareista. Juntunen uskaltaa pelata rohkeaa kopparipeliä, hakea tarvittavia syöksykoppeja sekä tehdä kunnon soraliukuja MiiluAreenan kakkospuolelle palloja pysäyttääkseen.

Lähdin Tenhon haastatteluun blogstoryihin totutulla tyylillä. Ensin WhatsApp-viesti pelaajalle ja sitten aggressiivinen odottelu päälle milloin herralle sopisi puhua tunnin ajan puhelimessa. Lupa heltisi seuraavan päivän iltaan, kun taas minä olisin mieluusti soittanut vaikka siltä seisomalta. Nyt kuitenkin Tenho laittoi odotuttamaan ja antoi kirjoitushimoni yltyä entisestään. Aika ei ollut vielä kypsä.

Ennen haastattelua en juurikaan murehtinut mitä tulisin Teemulta kysymään, sillä ajattelin jälleen kerran luottaa keskustelun voimaan ja kysyä haastattelun aikana mitä mieli tekee. Vain muutaman jutun treeneissä Tenholta kuulleena, mies vaikutti puheliaalta tapaukselta, enkä myöskään sen vuoksi halunnut kysyä juttuuni apuja sosiaalisesta mediasta. Minua vain kiehtoi selvittää Teemu Juntusen tarina ja ylipäätänsä päätyminen Raaheen.

”Nyt on hyvä hetki porista näin saunan jälkeen. Tässä avopuoliso Katjan ja kahden koiran kanssa ollaan muutettu juuri Kempeleeseen ja ollut aika touhukas päivä muutenkin. Huomenna mennään joukkueen kanssa JymyJussien kaatoon Seinäjoelle, joten mikäpä tässä!”

Joensuun vai sittenkin Jyväskylän miehiä? No Joensuun tietty

Saan suihkuraikkaan Teemun kiinni puhelimella pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen. Pahoittelen PattU-kopparille myöhäistä soittoaikaa ja perustelen samalla myös omaa tulevaa otteluohjelmaa. Viikonloppuun mentäessä kirjoitusrauhaa tuskin tulisi yhtään sen enempää, joten haastattelu on tehtävä juuri nyt. Olin tottunut sitä paitsi kirjoittamaan blogstoryja autossa kotini pihalla ja kuulokkeet päässä pelaajaa haastatellen.

Teemu Juntunen syntyi Jyväskylässä koko Suomen yhteisen jääkiekon maailmanmestaruusvuoden 1995 lopulla. Teemun ollessa 3-vuotias, Juntusen perhe muutti kuitenkin Joensuuhun ja näin Joensuusta tuli Tenhon kotikaupunki. Perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi vuoden vanhempi isoveli Tuomas sekä 6 vuotta nuorempi pikkusisko Reetta. Jokainen Juntusen lapsista pelaa vielä tänäkin päivä pesäpalloa, sillä Tuomas edustaa Helsingin Puna-Mustia Suomensarjassa ja Reetta pelaa Naisten Superpesistä Joensuun Mailassa.

”Palloileva on perhe joo, mutta oma pesäpalloura alkoi siitä, kun edelleen hyvä kaverini Lappalaisen Konsta houkutteli minut pesiskouluun vuonna 2003. Siitä jatkoin Joensuun Mailan junioreihin vuonna 2005. Olin tuolloin kymmenvuotias ja ehkä vähän Matti Myöhäinen aloittamisen suhteen. Olin kuitenkin paljon kaikkea harrastanut ja motoriikkaa löytyi, joten pesäpallo ei sikäli tuntunut yhtään vaikealta. Pesäpalloon rakastuin heittämisen vuoksi. Omasta mielestäni harrastamisen ehtii aloittamaan myöhemminkin ja aivan lapsena voi keskittyä hyvillä mielin hiekkalaatikkojuttuihin. Vanhempana ymmärtää sitten paremmin peliä ja pystyy rakentamaan kaverisuhteita.”

Pesäpallo ykköslajiksi

Joensuussa elettiin Juntusen lapsuudessa jo orastavaa pesäpallobuumia. JoMa oli noussut Superpesikseen ja pikku-Teemu nähtiin usein miesten otteluita seuraamassa. Tuohon aikaan Joensuun Maila ei ollut vielä kuitenkaan kaupungin ykkösjoukkue, kuten se tänä päivänä on. Varsinainen toinen jaksoi alkoi 2010 vuoden jälkeen.

Pesäpallon rinnalla Tenho pelasi veljensä kanssa myös jääkiekkoa. Talvet kuluivat Jokipoikien harjoituksia ja pesäpalloa ei talvisin harjoiteltu. Teemu muistaa ensimmäisen kerran pesäpallon talviharjoitukset kaudelta 2010 C-juniori ikäisenä. Jääkiekosta opitut elementit sekä jäällä tehty harjoittelu tuotti kuitenkin tulosta myös pesäpallokentillä. Tenhon mukaan pallopelit tukivat toinen toisiaan ja antoivat lajista riippumatta hyviä ominaisuuksia silloiseen ja myöhempään uraan.

Ylä-asteella kiekkoileva Juntunen kuitenkin huomasi jämähtäneensä kolmoskentän laiturin tasolle. Vastassa oli ollut Kapasen ja Barkovin kaltaisia hyökkääjiä ja heitä vastaan pelatessa oma lahjattomuus jääkiekolle alkoi korostua. Samalla pesäpallojoukkueen meininki ja kaverit tuntuivat enempi omalta ja näin Tenhon päätös pelkästään pesäpallon pelaamiselle syntyi. Ulkokentällä nuori Juntunen nähtiin jo kopparina, vaikkakin muutamia kausia myöhemmin mies ehti pelata kakkosvahtina ja etumiehenä.

”Nykyään ei ole pienintäkään puhetta, että lähtisin etumieheksi. Hattu nousee kyllä niille, jotka siinä uskaltaa seistä. Muistan joskus Joensuussa, kun ensin Juha Niemi paukutteli tutkaan ja sen jälkeen piti mennä treeneihin ottamaan niitä kiinni. Pelotti kamalasti. Kyllä kopparina pelaaminen on se oma juttu ja muuksi se ei ainakaan hetkessä muutu.”

Vanhemmat kannustivat opiskeluun

Ylä-asteen jälkeen Teemu suuntasi Joensuun lyseon lukioon. Perheessä kannustettiin koulunkäyntiin ja lapset vastasivat huutoon. Lyseon vaihtoehtona oli tuolloin urheilulukio pesislinjoineen, mutta Teemu halusi panostaa omaan opiskeluun. Veljen kanssa he yhdessä pohtivat treenaamisen järkevyyttä ja samalla lyseo mahdollisti riittävän treenaamisen.

Juntunen kävi Joensuun lyseon kolmessa vuodessa ja opiskelu maittoi. Päättötodistuksessa komeili komea kasin keskiarvo ja kirjoitukset sujuivat hyvin. Juntusen perheessä sekä liikuntaan että opiskeluun kannustettiin, eikä niitä nähty toisiaan poissulkevina asioina. Molemmissa pystyi olemaan hyvä ellei paras.

Lyseon jälkeen Juntunen suuntasi armeijaan. Joensuusta hyvä kaveri Aaro Laukkanen lähti Tenhon mukaan ja kaksikko suuntasi Kajaaniin. Alkuun Teemun piti mennä armeijaan Lappeenrantaan, mutta viime hetken hyvien muuttujien jälkeen osoite löytyi Kajaanista. Samassa saapumiserässä oli muitakin pesäpalloilijoita, kuten Onni Määttä ja Veli-Matti Sigvart ja akatemian aamuharjoituksia veti nykyinen Joensuun Mailan pelinjohtaja Mikko Korhonen.

”Armeija oli sellainen leppoinen puolen vuoden visiitti. Kaiston Tomi on kertonut näitä nykyisiä kauhutarinoita siellä treenaamisesta ja se ei kuulostanut ollenkaan hyvältä. Omalta osaltani se oli nopea ja ihan mukava setti.”

Armeijan jälkeen Juntusen kiireet vasta alkoivat. Ensin hän sai koulupaikan, pelasi ensimmäisen täyden kauden Superpesiksessä ja kaiken kukkuraksi rakastui. Samassa koulussa aloitti Sonkajärveltä kotoisin ollut Katja ja pari tutustui Joensuun ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopinnoissa.

”Sairaanhoitajaopinnot tulivat itsellenikin vähän yllättäen. Olin miettinyt fysioterapiaa, kun tuo terveystieto on aina kiinnostanut. Kirjoitin siitä muuten kahta pistettä vaille L:n. Isä sitten osasi vinkata, että hae sairaanhoitajaksi, että pääset varmasti sisään ja hommia aina piisaa. Koulu kesti 3,5 vuotta ja sillä tiellä tässä ollaan vieläkin. Olen tykännyt älyttömästi, koska työ on aina mahdollistanut joustavuuden ja pystyn säätelemään työntekoa pesäpallon rinnalla. Oman pesäpallouran jälkeen jatkan varmuudella opintoja johonkin suuntaan. Esimerkiksi olen tehnyt sairaanhoitajan töitä ADHD-lasten parissa.”

Superiin!

Rakkauden ja koulun rinnalla Juntunen pelasi aktiivisesti myös pesäpalloa. Tenho oli murtautunut Joensuun Mailan Superpesisrinkiin jo vuonna 2013, mutta kaudella 2014 hän pääsi pukemaan ensimmäistä kertaa miesten pelinutun ylleen. Ensimmäinen Superpesis-ottelu pelattiin Joensuussa Kiteetä vastaan ja sen jälkeen syntyi myös sopimus Joensuun Mailan kanssa.

”Olin Joensuussa kopparikaavailuissa vara-vara-vara-koppari, sillä joukkueessa oli mm. Kemppainen, Päivinen ja Vänskä, mutta niiden loukkaannuttua pääsin yrittämään.”

Kausi 2015 sujui Juntuselta hyvin, ja mies pääsi pelaamaan lähes täyden kauden. Juntusen koppariparina pelasi tuolloin Ville Ikonen ja nuori Tenho imi vierellä pelaavasta huippukopparista kaiken mitä saatavilla oli. Tenho kertookin Villen olleen iso esimerkki kopparipelaamisessa ja hän haluaa kiittää vielä tänäkin päivänä Villeä monesta saadusta neuvosta.

”Satsasin tosi paljon ulkopeliin ja sisäpelissä taisin pelata kakkoskärkeä alkukautta lukuunottamatta. Meidän muuten hyvä kausi päättyi kuitenkin pettymykseen, kun Sotkamo käveli välierissä meidän yli. Onneksi kuitenkin saimme pronssin naarattua ja sitä mitalia osaan nykyään tosi paljon arvostaa. Vuorisen Janne myös pelinjohtajana valoi minuun uskoa ja oman hyvän ulkopelin kautta sain buustia uralleni.”

Hyvin sujuneen kauden jälkeen seuraava kausi 2016 ei ollut kuitenkaan Juntusen tai muunkaan Joensuun Mailan pelaajan kohdalla mairitteleva. Joukkueeseen oli liittynyt mm. Kallion Timo Pattijoelta ja joukkueelta odotettiin kovia kaikkien toimesta. Kirkkain kruunu jäi uupumaan ja kaiken kukkuraksi Juntusen omat pelit loppuivat puolen kauden jälkeen. Ensin puettiin jokeripaitaa ja loppukaudesta ei enää sitäkään.

”Entinen juniorivalmentaja Remeksen Antti oli heittänyt Tuomikosken Harrille minun nimen, kun täältä oli kysytty Pattijoelle pelaajia. Olisiko uudenvuoden jälkeen Harri soittanut ja kysyi mukaan leirille. Lehikoisen Joni oli myös mukana silloin tuolla leirillä. Raahe tuntui heti hyvältä mahdollisuudelta ja tiesin sieltä monia hyviä pelaajia. Kaupunki oli toki tuikituntematon ja lähdin Raaheen odottavaisin mielin. Mutta eipä ole tarvinut pätkääkään katua ja täällä on tehty asioita aina tosissaan. Ehkä siinä oli joku tarve pyyhkiä Joensuun pölyt jaloista ja saada uutta nostetta uralle. Se on kyllä toteutunut jos sitä on osannut silloin niin ajatella.”

Oppia PattU:n kokeneilta pelaajilta

Tammikuussa 2017 koitti ensimmäinen leiri PattU:n kanssa. Hyvän mielen muiston tuo kohtaaminen lyöjäjokeri Jari Törmäsen kanssa Ouluhallin pihalla. Törmänen tuuskasi pihalla ”Isäntä”-pipo päässä ja esitteli itsensä kohteliaasti Jariksi. Eikä mennyt kauaa niin Topi Kososen aivoriihen myötä lempinimi Tenho syntyi. Joskus on joku saattanut sanoa myös Sergeiksi Itä-Suomen juurien vuoksi.

Juntusen saavuttua Raaheen leirille, joukkuetta valmensi Harri Tuomikoski ja Jari Luoto. Kesällä kuitenkin pelinjohtajaksi hyppäsi Juha Karjaluoto. Ensimmäiseen Raahessa pelattuun kauteen mahtui monia hyviä pelejä, mutta tuona vuonna KeltaMustat eivät päässeet pudotuspeleihin. Jälkeen päin Tenho kuitenkin kertoo avoimesti kauden olleen hänelle henkilökohtaisesti tärkeä, sillä täysi ja ehjä kausi antoi itseluottamuksen takaisin ja palautti pelihalut.

”Alkuun asuin Kallion Timon asunnossa ja muuten oli vielä oma kämppä Joensuussa. Siinä oli ihan lääniä touhuta. 2018 muutin sitten Aholan Samin äidin vuokrakämppään Aarretielle. Silloinen kopparipari Vesaluoman Timo kannusti pelaamaan rohkeaa peliä ja sovittiin hänen kanssa, että minä puolustan keskustaa ja hoidan kakkosjatketta. Tykkäsin tosi paljon Tinkestä ja hänen heittokäsi oli ihan älytön. Sitä voisi kyllä verrata Jussilan ja Itävalon käsiin. Kuula lähti kuin NATO-ohjus.”

Kaudella 2018 PattU paransi omaa peliä. Mukaan joukkueeseen liittyi mm. Timo Kallio ja Ossi Meriläinen. Nuori Tuukka Sarkkinen nähtiin monessa ottelussa Juntusen koppariparina ja joukkueen pelit sujuivat etenkin alkukaudesta hyvin. Vaikean heinäkuun, mutta onneksi kauden lopun parannuksen ansiosta joukkue pääsi pudotuspeleihin. Vimpelin Veto päätti kuitenkin sinä vuonna KeltaMustien taipaleen ensimmäisellä kierroksella.

Kopparipelaamisesta

Kaudeksi 2019 PattU teki sopimuksen Miikka Matikan kanssa. Samalla myös nykyinen pelinjohtaja Jussi Haapakoski aloitti oman jaksonsa. Juntusen mukaan Haapakoski toi Raaheen mukanaan paljon urheilullisuutta. Samoin ulkopeliin alettiin panostamaan jo tuolloin. Kauden päätteeksi Sotkamon Jymy joutui tekemään KeltaMustien kanssa täyden päivätyön, vaikka veikin sarjan puhtaasti 3-0.

”Kopparipelaaminen riippuu monesta tekijästä, kuten lyöjästä, palojen määrästä tai vaikka kelistä. Jos sinulla vaihtuu joka vuosi kopparipari, ei se mikään ihanteellinen tilanne ole. Kokemus auttaa luottamaan toiseen ja kentällä tapahtuu paljon automaattisia hyviä asioita.”

Viime kausi oli jäädä koronan varjoon ja näin jälkikäteen ajateltuna koko kausi oli KeltaMustalta kantilta ajateltuna haastava. Ennakkorankingeissa joukkueelle asetettiin kovia tavoitteita ja joukkueen sisällä odotettiin kokoajan sisäistä ratkaisijaa, joka olisi pystynyt tekemään voittoon vaadittavia tekoja. Vaikka Juntunen ei haluakaan jäädä koskaan murehtimaan menneitä, hänelle ei tuota vaikeuksia myöntää viime kauden pannukakkumaisuus.

”Ollaan opittu täksi kaudeksi tosi paljon joukkueena mitä otteluiden voittaminen vaatii. Myös itse tajusin, että minussa on pelaajana paljonkin potentiaalia. Ulkopeli on todella hyvällä tasolla ja talven aikana olemme Pertun kanssa tehneet paljon töitä omaan sisäpelaamiseen. Nyt tuntuu pesäpallo oikeasti hyvältä ja se varmasti näkyy myös ulospäin.”

Viime kaudella moni PattU-kannattaja haukkoi henkeä Kempeleen Kiriä vastaan pelatussa ottelussa, sillä Teemu Juntunen loukkaantui ottelussa verisesti. Marko Pelkonen murjaisi kupperin takakentälle ja Miikka Matikka koitti hakea sitä syöksyen, mutta pallon sirvahdettua räpylän alta Juntunen lähti painelemaan sen perään. Teemu tiesi Kempeleen takakentällä sijaitsevan metallipuomin, mutta kun hän kuitenkin nousi liian äkillisesti ylös pallon kanssa, nokka kopsahti tankoon ja verilammikko oli valmis.

”En aivotärähdystä saanut, mutta hatarat on muistikuvat siitä. Kempeleen lääkäri tikkasi minut siellä ja avopuoliso Katja ja Martikkalan Keijo rauhoittelivat minua. Verenvuoto sitten jatkui ja menin päivystykseen, jossa nenää tulpattiin ja tehtiin päätös, että se operoidaan kauden jälkeen. Tilanne kyllä säikäytti, mutta viikon päästä jo pelattiin Joensuussa.”

Tavoite kuuden joukkoon

Haastattelun aikana tuskailin kelloa ja sitä, että tarinaa Tenholla tuntui riittävän, mutta jossakin vaiheessa niin pelaajan kuin minun oli päästävä nukkumaan. Viimeisenä asiana ehdimme vaihtamaan kuitenkin muutaman ajatuksen tästä kaudesta. Olihan Pattijoen Urheilijat jälleen palanneet iloisen ja voitokkaan pesäpallon pariin!

Tänä kautena PattU:n tiivistä ulkopeliä on moneen otteeseen ihmetelty. Simo Rahunen on saanut ansaitusti kunniaa yhtenä ulkopelin primuksena. Tenho mainitsee nimeltä myös Paavo Pellon ja Topi Kososen, jotka osaltaan ohjaavat joukkueen ulkopeliä omilta paikoiltaan. Samoin koppareilla on ulkopelissä oma roolinsa ja siksi tänä vuonna kolmatta yhteistä kautta pelaava kopparipari Juntunen-Matikka onkin KeltaMustille tärkeä palanen.

”Onhan se ihan mieletöntä, että saa pelata Misin kanssa pelistä toiseen. Enää ei tarvitse kaikkia asioita kokoajan käydä läpi vaan tiedetään aika hyvin mitä toinen on tekemässä. Kopparin paikalta peliä näkee tosi hyvin ja sieltä pystyy myös antamaan muille pelaajille tietoa mihin päin lyönti on suuntaamassa.”

PattU:n sisäpeliä on taas haukuttu kaksi vuotta putkeen, mutta siitä Tenho ei ota stressiä. Vahva ulkopeli antaa mahdollisuuden voittoon joka pelissä ja kun viimeinen tehokkuus sisällä löytyy, joukkue on aidosti vaarallinen. Sitä paitsi PattU on tänä vuonna pelannut aidosti kahdella kärjellä ja hallinnut monia otteluita. Isoista seuroista Joensuu on voitettu kahdesti, Vimpeli kerran ja päävastustajista Tahkoa kahdesti.

”Yleisö saattaa tuijottaa nimien taakse, mutta tällä kaudella meidän joukkueessa näkyy oikeasti se, että meillä on fysiikkaa ja hyvää treenitaustaa pelata näitä pelejä. Jaksavat pelaajat pystyvät tekemään ulkopelissä kovaa työntekoa kaksi tuntia ja sitä kautta haastaa vastustajia.”

Loppukaudesta Tenho haluaakin jatkaa yhdessä joukkueen kanssa vahvaa ulkopeliä, joka tuo happea joukkueen sisäpeliin. Tavoite on ensin kuuden joukossa ja siitä jatkopelit ketään kumartelematta. Henkilökohtaisesti Tenho uskoo voittojen tulevan puolustamalla ja siksi hyvä ulkopeli tuntuukin enemmän kuin paremmalta vaihtoehdolta.

”Koko joukkueessa on nyt levollinen mieli. Pystymme hallitsemaan otteluita ja meillä on löytynyt oikeat pelaajat oikeisiin paikkoihin. Yhteiset sopimukset pitävät ja luotto toisiin on kova. Superpesiksessä hyvä ulkopeli rakentuu rohkeuden varaan, jossa samalla pitää hyväksyä oikeasti hyvät lyönnit joille löytyy vain tilaa, mutta muistaa kopparina siivota jatkeet ja keskitakaset. Nyt on kiva kesä pelata pesäpalloa!”