PattU blogstory-series 2020: henkilökuvassa Topi Kosonen

18 tammikuun, 2020

Pattijoen Urheilijat järjesti somekanavissaan kannattajilleen äänestyksen; ketkä viisi PattU-pelaajaa ansaitsivat tulla kuulluksi kattavan henkilökuvan muodossa? Kannattajat valitsivat viiden kärkeen Topi Kososen, Sami Haapakosken, Timo Kallion, Juuso Keski-Koukkarin ja Jari Törmäsen. Viisi pelaajaa, viisi henkilökuvaa – tervetuloa syöksymään kauden 2020 PattU-pelaajien uraan ja elämään!

Topi Kosonen

Koti-isänä alkuvuoden 2020 toimiva Topi Kosonen vastaa puhelimeen kotoaan lapsi sylissään. Topin ja Jennin perheeseen syntyi vuoden 2019 toukokuussa kolmas lapsi, ja kouluun mennyt esikoinen sekä viisivuotias Manu saivat sisarussarjaan täydennystä tyttövauvan myötä. Pattijoen Urheilijoissa lukkarina viimeiset kuusitoista (alkava kausi on 17. kausi) kautta häärinyt Topi Kosonen on siviiliammatiltaan liikunnanopettaja, ja työskentelee pääsääntöisesti Raahen Saloisten koululla. Tämän lisäksi hän pitää Raahen Merikadun koululle ja Raahen lukiolle muutamia tunteja viikossa.

Topin elämä on lyhkäisyydessään kuljettanut miestä ensin Lappeenrannasta Jyväskylään, ja sieltä lopulta Raaheen. Matkan aikana on kulkenut mukana aina pesäpallo, ja mukaan tarinaan on liittynyt liikunnanopettajan ammatti sekä oman perheen perustaminen. Nykyään elämä on asettunut Pattijoen ”pottupelloille”, missä perhe asuttaa omakotitaloaan. Isovanhemmat asuvat myös Raahessa ja näin ollen perhe saa nopeaa tukea arkeen.

Henkilökuvan kirjoittaminen Topista ja hänen urasta oli sikäli haastavaa että mieluista, sillä Topista tekisi mieli kirjoittaa tarinaa mahdollisimman kattavasti. Me kannattajat tiedämme Topin toimineen Pattijoen Urheilijoiden keulakuvana vuodesta toiseen ja hän on peliesityksiensä kautta kantanut yhteistä vastuuta joukkueen menestymisestä. Somessa emme ole vielä tottuneet näkemään Topin ulostuloja, ja kysyttäessä asiaa suoraan häneltä, hän perustelee sometonta elämää tietyllä tavalla yksityiselämän varjelemisena. Samaan vetoon hän halusi kuitenkin muistuttaa, että tarkoituksena ei ole olla kylmä ihminen kenellekään, vaan somen sijaan kohtaamiset perustuvat oikeaan elämään.

”Raahe on kuitenkin niin pieni kaupunki, että ei täällä sinänsä voi missään kammiossa olla. Ihmiset tulevat tervehtimään ja haluan tervehtiä heitä takaisin. Uskon, että kun siitä tulee itselleni niin hyvä mieli, toinenkin ihminen saa siitä itselleen hyvän mielen. Tietyssä määrin toki haluan säilyttää omat yksityisasiat ja pelihommat erillään. Luulen, että ihmiset ymmärtävät tämän.”

Lappeenranta – mistä kaikki alkoi

Topi on jälkikäteen paljon pohtinut, miksi pesäpallo valikoitui hänen lempiharrastukseksi ja sitä kautta ykköslajiksi. He kyllä pelasivat paljon ystävien kesken ”nelistä”, ja peli oli todella suosittu. Samaan aikaan Topin isä oli nähnyt ilmoituksen Lappeenrannan Pesä Ysien toiminnasta, ja pian 9-vuotiasta Topia kiikutettiin ensimmäisiin treeneihin. Topin isällä ei itsellään ollut huippupesäpallotaustaa, vaikkakin oli pelannut peliä paljon maaseudulla. Siihen aikaan lähes jokaisella suomalaisella oli kosketuspinta pesäpalloon.

Isänsä tavoin, Topista kuoriutui lukkari heti ensimmäisten kausien aikana. Junioripesäpallossa pelipaikkojen kierrätys oli kuitenkin tuttua hommaa, ja näin ollen muutkin pelipaikat tulivat tutuksi. Vasta 15-vuotiaana säännöllinen peliaika lukkarina vakioitui. Siihen mennessä Topi oli päässyt jo ensimmäisille pesisleireille ja seurasi lajia säännöllisesti. Lappeenrannan lähistöllä vuonna 1991 Imatra voitti mestaruuden ja Topi eli ja hengitti tuota samaa huumaa. Pesäpallon seuraaminen radiosta ja televisiosta oli Topille mieluisaa ja silloin hän myös syventyi tarkastelemaan kahden parhaan lukkarin eli Hartikaisen ja Holttisen tekemisiä.

Pesäpallo sopi luonteeltaan Topille. Lajissa ei tarvinnut olla ”kova äijä”, vaan Topin arka ja ujo olemus sopivat hyvin pesäpalloon. Taktisuus ja älyllinen haaste lisääntyivät vuosi vuodelta, ja opiskeltavien asioiden määrä sen kuin kasvoi. Lukkarin tontilta hän koki – ja kokee edelleen – nähneensä koko pelin kulun. Lappeenrannassa oli juniorivuosina hyvin aktiivista seuratoimintaa, vaikka valmennusosaaminen ei välttämättä ollut Suomen parasta. Topi antaa kuitenkin ison kiitoksen silloiselle lukkarivalmennukselle, joka edelleenkin puuttuu monelta seuralta. Lappeerannassa paikalliset lukkarit kokoontuivat sunnuntai-aamuisin harjoittelemaan näpyjen perään menemistä ja heittoja. Niistä on ollut iso hyöty koko uraa ajatellen!

”Omasta alkuaikojen kaveriporukasta ei kukaan lähtenyt samalla tavalla pesäpallon mukaan. Onneksi pesisjoukkueesta sain kuitenkin todella hyviä uusia kavereita. Toki pelasimme myös jalkapalloa, jääkiekkoa, salibandya, mutta pesäpallo oli silti minulle aina se ykkösjuttu!”

Kolkuttelua parempiin sarjoihin – lopulta Pattijoelle

16-vuotiaana Topi nostettiin Lappeenrannan Pesä Ysien suomensarjajoukkueeseen lukkariksi. Pelattuaan ensin siellä tovin, Topin oli aika suunnata armeijaan Mikkeliin. Tuolloin hän piipahti yhden kesän lukkarina myös Mäntyharjun Virkistyksen riveissä. Samaan aikaan muualla, juuri Superpesiksestä tippunut Jyväskylän Kiri etsi uutta lukkaria ja kiinnostus Topia kohtaan kasvoi. Opiskeluiden startattua myös Jyväskylässä, Kiri valikoitui Topin seuraksi, ja hän pelasi siellä kaksi kautta Ykköspesiksessä Superpesiksen portteja kolkutellen.

Myöhään syksyllä 2003 Topi sai puhelun, joka käänsi hänen elämässään merkittävän sivun. Topi ja muut Kirin pelaajat olivat parhaillaan talkoissa, kun Heikki Tuomikoski Pattijoelta soitti kesken talkoiden. Heikin kysymys kuului; kiinnostaako Pattijoen Urheilijat? PattU oli siinä vaiheessa menettämässä lukkarinsa Antti Tokkarin, sekä samalla joukkueesta olivat lähtökuopissa pomppuspesialisti Pasi Pohjola sekä viuhkan varressa toiminut Santeri Haipus. Topi oli ennen puhelun saapumista ajatellut haluavansa pelata jossain Superpesiksen seurassa ja kokeilla siipiään Suomen parhaiden joukossa.

Heikin esittämään suoraan kysymykseen Topi ei paljoa empinyt. Vastattuaan kyllä kiinnostaa, hän kertoi siltä seisomalta Kirin muulle joukkueelle tulevasta siirrosta. Ei mennyt myöskään montaa päivää, että Tuomikosken Heikki saapui Jyväskylään kirjoittamaan sopimusta ja lahjoitti samassa tapaamisessa PattU:n tuoreen tuulipuvun. Ne päällä Topin kelpasi treenata pesäpalloväen ja kouluystävien keskuudessa Jyväskylässä talven ajan. Topi kuitenkin varmisti vielä imatralaislähtöiseltä pelaajalta Jarkko Rautiolta kokemuksia PattU:sta. Jarkon viesti oli seuraavaa; PattU on hyvin hoidettu seura, jossa saa keskittyä pelaamiseen.

”Tuomikosken Heikki teki minuun vaikutuksen silloin kovalla työmäärällä. Hän järjesti meille pelaajille kaikki mitä me tarvittiin. Nykyinen työelämä ja sen kehitys on kuitenkin karsinut niin meiltä pelaajilta kuin seurajohdolta eväitä aktiivisen seuratoiminnan suhteen. Joudumme keskittymään sekä pesäpalloon että omiin töihin eikä niitä voi enää niin paljon tehdä yhtä aikaa.”

Ensimmäiset kaudet PattU:ssa

Kauden 2004 jälkeen Topi on edustanut pelkästään Pattijoen Urheilijoita. Alku Pattijoella oli siinä määrin muistorikas, että samaan aikaan Topin kanssa seuraan liittyi muitakin Ykköspesiksessä pelanneita ja vaihtuvuutta syntyi. Joukkue joutui heti putoamiskarsintoihin, mutta Topin mukaan suurta hätää ei kuitenkaan ollut. Ei ainakaan myöhempiä Tampereen kanssa pelattuja karsintoja ajatellen. Tuolloin kuitenkin pelaajissa oli paljon kehittymisen varaa ja luottamus sarjassa säilymiseen pysyi kovana. Topin oma kausi 2004 meni uuden opettelussa, sillä kun uusi lukkari liittyy sarjaan, hän joutuu opettelemaan kaiken alusta. Topilta puuttui sekä nimi että kokemus.

Heti seuraavilla kausilla PattU sai kuitenkin vahvistuksia. Jarkko Kokko liittyi joukkueeseen ja odotukset alkoivat kasvaa. Johtavien pelaajien saapuessa joukkueeseen, koko joukkueen taso nousee automaattisesti. Hyvä pelaaja nostaa vieressä olevan pelaajan itseluottamusta ja vaatimustaso pelaajien keskuudessa kasvaa. Ammattimaiset otteet näkyvät harjoituksissa ja muualla toiminnassa. Myöhemmin Topi on huomannut, että vaikka kehittymistä ei enää 1982 syntyneellä pelaajalla samalla tavalla tapahdu kuin aiemmin, vierellä olevat nuoremmat pelaajat silti kehittyvät jatkuvasti. Pelaaminen ja onnistuminen pesäpallojoukkueessa vaativat selkeästi kolme asiaa; ensin tulevat pelaajat, sitten heidän peluuttaminen ja lopulta koko seurajohtaminen.

Kohti miesten seurahistorian ensimmäistä mestaruutta 2008 – naiset tekivät tempun jo vuonna 2000

Vuonna 2006 Pattijoen Urheilijat ylsivät jo finaaleihin. Joukkueessa pelasi omien PattU-kasvattien lisäksi muitakin kärkipelaajia, kuten Tuomas Tervonen, Sami Haapakoski ja Jarkko Kokko. Vahva runko täydentyi silloisilla nuorilla nimillä, kuten Joonas Eirola, Tuomas Jussila ja Timo Kallio. Nuoret tekivät läpimurtoja ykköskärjen takana, ja nostivat koko joukkueen suorituskykyä. Vuonna 2007 Topilla itsellään murtui jalka, ja hän sitkutteli kipeällä jalalla kauden verran. Muukaan joukkue ei onnistunut odotuksiin nähden ja PattU:n silloinen tie tyssäsi välisarjaan. Kysyessäni kuka olisi ollut mahdollinen tuuraaja Topin tilalle, jos vain sellaista olisi käytetty, Topi vastaa, kuten Pattijoella yleisesti tiedetään; Jari Törmänen tuuraa aina.

Tuomas Tervosen jäätyä pois Pattijoen joukkueesta, PattU:n vahva runko kuitenkin säilyi. Kausi 2008 muistetaan toki PattU:n miesten seurahistorian toistaiseksi ainoasta mestaruudesta, mutta samalla Topi Kososen kehittymisen vuotena. Topi ei kuitenkaan halunnut antaa omille suorituksille painoarvoa, mutta kun kerran näin kysyttiin, hän koki kauden olleensa uransa kohokohtia. Pelinjohtaja Sami Sirviö toi Pattijoelle uutta kulttuuria, ja joukkue oli todella hyvin rakennettu sekä valmennettu. Finaaleissa 2008 Sotkamon Jymyä vastaan sattui monenlaista mm. pelikieltojen parissa, mutta PattU:n laaja runko käänsi sarjan PattU:n mestaruudeksi.

Topin peliin ilmestyi ongelmia

Mestaruuden jälkeen arki tuli nopeasti vastaan. Silloin puhuttiin Topiin iskeneestä lautaskammosta. Vyyhti sai alkunsa siitä, että Topin tekemistä on aina leimannut tietty itsekriittisyys. Kaikki tämä kulminoitu ongelmiksi lautasen äärellä, jolloin riittämättömyyden tunne täytti mielialan. Pelaamisesta katosi intohimo ja nautinto, eikä tekemistä enää ohjannut Topin mukana kulkeva ja pelissä näkyvä rentous tai flow.

”Olen joskus purkanut tätä tilannetta paljonkin, enkä viitsi sitä tässä nyt avoimesti enää tehdä. Sen kuitenkin kerron, että näiden ongelmien keskellä sain aina tukea muilta. Tässä voi nostaa esiin esimerkiksi Luodon Jarin, joka aina tuki ja kyseli oma-alotteisesti asioista.”

Kauden 2009 jälkeen Topin ”pääkoppa” alkoi helpottamaan ja hän pääsi henkisen valmennuksen kautta takaisin lähemmäs omaa tasoaan. Niin Topi kuin kannattajat saivat hengittää jälleen rauhassa, sillä pienien notkahdusten jälkeen kentällä nähtiin vanha kunnon kuningas Kosonen. Topin itsekriittisyyttä ja samalla luonteen nöyryyttä kuvaava hetki on se, että kun hän itse tietää pelanneensa hyvän pelin, moni muu ei ehkä sitä huomaa. Hänen mukaansa lukkarin onnistumiset ovat oikeasti aika pieniä ja ne tulevat aina yhteistyössä muun joukkueen kanssa.

Joukkuelajin hienous ja tuleva kesä 2020!

Aivan uransa alkutaipaleista lähtien, Topi kokee saaneensa joukkuepeliltä ja pesäpallolta paljon. Joukkueessa nimittäin voi saada suurta tyydystä siitä, että vaikka itselle on sattunut huono peli, joukkue voi silti voittaa. Voitetuissa hetkissä oma huono peli ja siitä johtunut mieli kääntyy äkkiä. Ensimmäisen voitetun jakson jälkeen omalla huonolla pelillä varustettu pelaaja saa vielä toisen mahdollisuuden. Latautuminen tapahtuu yhdessä joukkueen kanssa.

Topin kuudentoista kauden aikana, Pattijoen Urheiljoissa on lähdetty jokaiseen kauteen hyvillä fiiliksillä. Spekulaatioista huolimatta, yhtäkään pistettä ei ole jaettu ennen pelien alkamista. Pelaaminen perustuu kauden aikana tapahtuvaan kasvuun, joka kiteytyy syksyn peleihin. Esimerkiksi kausi 2020 on monella tapaa kutkuttava, sillä joukkue on vahvistunut ja harjoituskausi on lähtenyt hyvin käyntiin. Topin mukaan on tärkeää, että pelinjohto Jussi Haapakosken ja Antti Mäkelän johdolla ovat säilyneet samana. Myös joukkueen leveys saa kokeneen pelimiehen hymyilemään. Ketään ei tarvitse peluuttaa loukkaantuneena.

”Vaikka emme ole vielä tämän artikkelin kirjoitushetkellä lyöneet virallista tavoitetta lukkoon, jokainen tietää että haluamme neljän sakkiin. Kärkinelikko ei lähde muuttamaan pelisysteemiä mihinkään, vaan meidän on löydettävä keinot niiden kaatamiseen. MiiluAreena säilyy ärsyttävänä paikkana pelata ja toivomme vastustajien jokereille oikein kylmiä kelejä Raahessa. Uskomme, että meillä on mahdollisuus pitkälle syksyyn!”

Topi Kosonen on saanut uransa varrella kyselyitä muiltakin seuroilta kuin pelkästään PattU:lta. Hän kokee jatkon Pattijoella olleen kuitenkin aina paras vaihtoehto. On luonnollista, että Topin kaltaisen persoonan päätökseen vaikuttaa muutkin asiat kuin pelkkä pesäpallo. Siksi Topi jakaa avointa kiitosta perheensä suuntaan. Päätökset pesäpallon pelaamisesta ovat olleen jo pitkään sekä Topin että Jennin yhteisiä valintoja, ja jokaisena kautena perhe on mahdollistanut pelaamisen. Näin ollen on helppo todeta lopuksi, että Topin pelaaminen PattU:ssa on sekä meidän kannattajien ikuinen toive, että hänen perheensä mahdollistama ja yhteinen päätös.